Suzuki kiteytti kasvatukselliset huolenaiheet ajatukseen "vanhempien ainoana huolenaiheena pitäisi olla se, että heidän lapsistaan tulisi hyviä ihmisiä".
Kuinka käy, kun toisilla vanhemmalla ei ole minkäänlaista lasta koskevaa huolenaihetta? Tai käsitys hyvästä ihmisestä eroaa merkittävästi? Tai ei oikeastaan edes kiinnosta?
Tässä blogissa keskustellaan näistä vanhempiensa käyntikorteista; alle kouluikäisistä lapsista jotka pelaavat taistelupelejä yksin kotonaan ja samanikäisistä, joilta tv:n mainoksienkin katsominen on kielletty (ja ohjelmat yleensäkin Pikkukakkosta lukuunottamatta). Kun heidät laitetaan samaan paikkaan 'kehittymään', syntyy monta tarinaa.
Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti